Avainsana-arkisto: energia

Virtuaalivoimalaitos lämminvesivaraajista

Fortum julkaisi hiljattain tiedotteen, jossa se kertoi, että

”Fortum on aloittanut kokeilun, jossa rakennetaan yhdessä asiakkaiden kanssa kysyntäjoustoon perustuva uraauurtava virtuaalivoimalaitos. Fortum kokoaa noin 70 omakotitaloasiakkaan lämminvesivaraajista yhteensä yli 100 kilowatin virtuaalivoimalaitoksen. Tämän voimalaitoksen kapasiteetti tarjotaan kantaverkkoyhtiö Fingridille sähköjärjestelmän jatkuvan tehotasapainon ylläpitämiseen.”

Ideana on siis se, että useiden kotitalouksien lämminvesivaraajien tehoja kootaan yhteen niin, että tarvittaessa niistä monia voidaan pitää päällä yhtä aikaa, tai että niitä voidaan ottaa pois yhtä aikaa niin, että muodostuu yhteensä yli 100 kilowatin kapasiteetti, jota puolestaan voidaan myydä tehotasapainon ylläpitämiseen. Kyse on kokonaisuuden kannalta varsin pienestä kapasiteetista. Perinteisesti Fingridille on myyty paljon isompia kapasiteetteja kerrallaan.

Toistaiseksi kotitalouksilla on ollut mahdollisuus jonkinlaisiin taloudellisiin etuihin sähkön käytön ajoitustensa muutosten kautta sitä kautta, että esimerkiksi lämminvesivaraajien toimintaa on voitu ajoittaa sellaisille tunneille vuorokauden aikana, joina sähkön hinta on ollut sinä päivänä muita tunteja edullisempaa. Taloudelliset hyödyt ovat Elspot-markkinoilla olleet kuitenkin selvitysten mukaan varsin pienehköjä verrattuna siihen, mitä esimerkiksi säätösähkömarkkinoilla tai taajuusohjatun häiriöreservin kautta joustoreserveistä maksetaan.

Välttämättä Fortumin pilottiprojekti ei vielä ole taloudellisesti erityisen kannattava, mutta se on kuitenkin yksi kokeilu kohti suuntaa, jossa kiinteistöt – ja jopa kotitalouskiinteistöt – voivat myös toimia sähkömarkkinoilla kysynnän ja tarjonnan muita vaihteluita tasapainottavana tekijänä sen sijaan, että kysyntää ja tarjontaa painotetettaisiin lähinnä sähköntuotannon joustattamisen kautta.

 

Maalämpökaivoja ilman vesitalouslupaa, KHO:2015:150

Korkein hallinto-oikeus antoi lokakuussa vuosikirjapäätöksen, jossa asia liittyi maalämpökaivojen rakentamiseen. Taloyhtiö oli rakennuttanut maalämpökaivoja pohjavesialueella. Taloyhtiö oli hakenut rakennusvalvonnasta toimenpidelupaa maalämpökaivon rakentamiseksi. Urakoitsijan edustaja kertoi saaneensa rakennusvalvontatoimistosta suullisen luvan töiden aloittamiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan toimenpidelupamenettely ja vesitalouslupa ovat erilliset lupamenettelyt. Vesitalouslupaa ei ennen kaivojen rakentamisen aloittamista ollut haettu. Vesitalousluvan tarpeesta ei ollut ilmeisesti mainittu toimenpidelupaa haettaessakaan.

Tapauksesta erityisen ongelmallisen teki se, että vesitalouslupaa hankkeelle ei olisi myönnetty, jos sitä olisi ennen maalämpökaivojen rakentamista haettu. Kiinteistö sijaitsi kunnan nykyisen pohjavedenottamon suoja-alueen ulkopuolella. Maalämpökaivojen rakentamispaikan välittömässä läheisyydessä oli pilaantunutta maa-ainesta, minkä pelättiin voivan kaivojen rakentamisen ja käytön kautta voivan levitä muualle pohjaveteen.

Taloyhtiö haki vesitalouslupaa sen jälkeen, kun neljästätoista suunnitellusta maalämpökaivoista oli jo kaksitoista porattu. Aluehallintoviranomainen hylkäsi siinä kohtaa hakemuksen. Eikä vain hylännyt hakemusta, vaan velvoitti taloyhtiön myös purkamaan maalämpöjärjestelmät sekä ennallistamaan paikan. KHO referoi aluehallintoviranomaisen tätä asiaa koskevaa linjausta näin:

Hankkeesta vastaava tulee velvoittaa poistamaan alueelta lämmönsiirtoputkistot sekä pohjavesiasiantuntijan laatiman suunnitelman mukaisesti täyttämään lämpökaivoja ennallistamaan maakerrokset, poistamaan maaputket, tekemään havaintopisteverkosto ja seuraamaan tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia alueen pohjaveteen eri pohjavesikerroksissa.

Taloyhtiö valitti aluehallintoviranomaisen päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja piti aluehallintoviranomaisen ratkaisun voimassa. Taloyhtiö valitti sen jälkeen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka käsitteli asian lopullisesti. Ratkaisuna oli se, että hallinto-oikeuden päätös pysyi voimassa.  Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä  hallinto-oikeuden ratkaisua on referoitu näin:

hallinto-oikeus katsoo, että lämpökaivojen rakentaminen ja käyttäminen Nummelanharjun I luokan pohjavesialueella voi heikentää pohjaveden laatua. Toiminnasta voi aiheutua myös ympäristönsuojelulain 8 §:n tarkoittamaa pohjaveden pilaantumista. Näin ollen yleiseltä kannalta arvioituna hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty ei ole huomattava verrattuna siitä yleiselle tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. Koska vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen edellytys vesitalousluvan myöntämiselle ei siten täyty, aluehallintoviraston on tullut hylätä hakemus.

Asia ratkaistiin siis vertaamalla yleistä ja yksityistä etua. Maalämpökaivojen ympäristöhaitat nähtiin yleiselle edulle nähtiin liian suuriksi yksityisen edun (taloyhtiön) hyötyihin nähden.

Oikeustapauksen opetus on se, että maalämpöhankkeissa kannattaa pitää huoli siitä, että vesitalousluvat ovat etukäteen haettuina ja kunnossa, mikäli niitä kohteessa tarvitaan.